Pälkähti päähän, että olisi kiva kokeilla jotakin hopealangallakin ja tein tämän korsettisormuksen.
Tässä oli oma haasteensa saada sormus taottua pyöreäksi, koska sahasin ensin palan pois lusikan varresta ja porasin rei`ät aukon ympärille langan pujottelua varten.
Ongelma oli siinä, että sormukseen tuli ohuempia kohtia, jotka helpommin tekee jyrkkiä taitteita ja niiden suoristelu oli aika epätoivoista, mutta lopulta kuitenkijn onnistui.
Hopealanka oli mielestäni vähän liian ohutta, joten kieputin kaksi hopealankaa ensin yhteen ja sitten vasta nyöritin sormuksen.
Tämän yksilön juotin myös kiinni niin, että sormus ei pääse venymään käytössä.
Juotettu kohta näkyy tässä kuvassa, jos osaa katsoa 😉
Juotoskohdasta tuli lähes täydellinen.
Sormus toisesta suunnasta ja muutenkin vähän realistisempi kuva. Edellinen kuva on liian kirkas ja sormus näyttää jotenkin tosi rösöiseltä, mitä se ei luonnossa silmällä katsottuna ole.
Ohhoh. Onpas rouvan käsi vanhentunut 😀
Tässä on Twin Spoon -korvakoruille kaverina riipus(riipukset).
Nämä on muuten samalla tavalla valmistettu, kuin korvikset, mutta tässä pääsin harjoittelemaan osien yhteen juottamista.
Riipuksen lenkit on 3,5 mm hopea -pantalankaa ja sellaiset pienet pätkät juotin lusikan pesän puolikkaisiin kiinni.
Eipä tuo juottaminenkaan nyt mitään rakettitiedettä ollut, mutta huomasin kyllä, että siinäkin kehittyy melko nopsasti koru korulta.
Riipuksiin en tehnyt samanlaista mattahiontaa kuin korviksiin, koska minun mielestä kaulariipus on nätimpi näin ihan vaan hiottuna ja kiillotettuna omana itsenänsä.
Taas on jotenkin suttunen kuva, mutta tältä ne näyttää irrallaan toisistaan.
Ja tässä riipus roikkuu mallinuken kaulassa.
Tein tällaiset ”Twin Peaks” -sydämen tyyliset ”Twinspoon” -korvakorut.
Nämä oli sikäli yksinkertaiset valmistaa, että ei tarvinnut lämmitellä lusikkaa, eikä tarvinnut takoa.
Korvisten koukut ovat myöskin hopeaa, koska jotenkin ei anna luonne peräksi liittää hopeiseen koruun metalliosia tai hopeoituja osia, vaikkakin nykyään lähes kaikki korutarvikkeet ovat allergiatestattuja ja nikkelittömiä. Toisin sanoen Suomesta saa hyvin laadukkaita tarvikkeita ja osia korujen valmistamiseen.
Tein korvisten pintaan tuollaisen kauniin mattahionnan. Korvikset näyttävät luonnonvalossa sen ansiosta melkein valkoisilta. Harmi, kun kuvissa kaikki näyttää aina paljon tylsemmältä. Varsinkin korut.
Tässä on muutamia koruja, jotka olen tehnyt jo ennen kuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen.
Nämä kaikki korut on valmistettu hopealusikoista, enkä suosittele muillekaan alpakkalusikoiden käyttöä, koska niissä on nikkeliä ja , vaikka et olisikaan vielä allergisoitunut nikkelille, niin varmasti allergisoidut, mikäli altistat itseäsi sille.
Alpakkakorut voi kyllä suojata lakkakerroksella, mutta lakka kuluu melko pian pois ja yleensäkin ihmiset arvostavat enemmän jalometalleja koruissa 😉
Tämä on ihan ensimmäinen koru,jonka olen lusikasta tehnyt. Ja se onnistui mielestäni todella hyvin, kun ajattelee, että se oli ensimmäinen.
Tämä sormus on tehty Chippendale lusikasta, mikä tuntuu olevan yleisin hopealusikka Suomen markkinoilla.
Lusikan pesä, joka on siis alin kerros sormuksessa on viimeistelty pallopäävasaralla, jotta siihen tuli tuollainen ”kuoppainen” pinta. Se antaa kivasti lisää kiiltopisteitä.
Lusikan varren pää ulottuu melkein sormen sisäpuolelle. Tämän olisi tietty voinut lyhentää sahaamalla ja juottamalla, mutta kuten sanottu. Tämä oli ensimmäinen.
