Nämä kaunokaiset sain valmiiksi eilen. Korvikset on tehty Musla -lusikoista ja hopeaa ovat nämäkin.
Pelkät lusikanperät olisi ollut vähän tylsät, joten liitin niihin mustat hematiitti -sydämet
ja pyöreät lasihelmet.
Lisäksi juotin lusikanperiin lasiset timantit kiinni niin, että ensin porasin reijät ja asetin ”timantit” niihin ja sitten juotin kiinni.
Taaskaan en saanut kuvista niin näyttäviä kuin korut ovat luonnossa, joten kuvat eivät anna koruille oikeutta.
Korvisten pituus koukun kanssa on noin 7 cm. Ja koukut ovat myös hopeaa.
Mutta pidemmittä puheitta, tässä ne ovat
Tämä kai muuten ihan jees kuva, mutta hopean ja kivien kiilto ei näy.
Tässä todella läheltä otettu lähikuva ”timantista”. Nämä säihkyvät kivasti, kun valo osuu oikeasta kohtaa, mutta sitäkään en saanut kuviin 🙁
Duunasinpa muutaman karvalakinkin kirppikselle myytäväksi…Melkein kaikki ovat jo menneet 🙂
Ihan itse suunnittelin mallin ja piirsin kaavat.
Nämäkin on siis ommeltu kierrätysmateriaalista. Kankaat ja karvat olen ostanut joko Forssan TexVexistä(tekstiilin kierrätyskeskus) tai
sitten kirpputoreilta.
Tämä TexVex on aika mieletön paikka käydä ostoksilla. Siellä maksaa kankaat 4 euroa kilo ja farkkumateriaali 2 euroa kilo ja sitten siellä
on eriteltynä vetoketjuja, nappeja, nippeleitä lankoja ja monen moista ja kaiken hinta on korkeintaan se 4 euroa kilo. Eipä tuu
vetskarillekaan paljon hintaa, kun sieltä ostaa ja samalla kantaa kortensa kekoon kierrätyksessä.
Se toimii sillä periaatteella, että ihmiset saavat viedä sinne lahjoitettavana omia vanhoja verhoja, kankaita, vaatteita,mitä vaan tekstiileitä
ja siellä ne lajitellaan. Osa menee myyntiin ja osa menee lumpuksi eli poltettavaksi ja sekin hyödynnetään ilmeisesti jotenkin se lämpö,
mitä niistä tulee, mikäli olen oikein ymmärtänyt eli ihan kaikki kelpaa…risat ja huonot myös.
Käsittääkseni texVexiin saa viedä myös muita käsityötarvikkeita ja olenpa siellä nähnyt laukkuja,kenkiä,koruja yms.
TexVexillä on myös toinen myyntipaikka Forssa linja-autoasemalla, jossa myydään sitten kaikki myyntiin kelpaavat vaatteet ihan
kirppishinnoilla.
Mutta juu…Tässä kuvia karvalakeista
Hämiskuosi
Perus mustapinkki
Ja psykedeelisempi versio
Tahdon jakaa muillekin vähän oppimaani näistä lusikoista, että mistä tunnistaa hopealusikan ja mikä taas on alpakkaa.
Hopealusikoissa on monenlaisia leimoja, joista löytyy enemmän tietoa netistä esim. hakusanalla ”hopealusikan leimat”.
Tukesin sivuilla on myös lueteltu kaikki yleiset hopealeimat. Leimat.fi sivulla on myös paljon tietoa leimoista. Hopealusikoista löytyy
yleensä seuraavat leimat: Nimileima,tarkastusleima, pitoisuusleima, vuosileima ja paikkakuntaleima.
Alla esimerkkikuva.
Leimat eivät ole siinä järjestyksessä, missä luettelin ne yläpuolella tekstissä.
Alpakka leimoja on monia erilaisia. Yleisimmin lusikan varren takana lukee vaan alpakka, alp, uh tai uusihopea. Uh ja uusihopea ovat tosi
harhaan johtavia, koska alpakalla ei ole hopean kanssa mitään tekemistä, paitsi se, että alpakkalusikat ovat usein hopeoituja. Alpakalla on
myös muita leimoja, mutta nyrkkisääntö on kait se, että älä osta, ellet ole varma leimasta.
Alpakkalusikan tunnistaa hyvin myös siitä, että ohuen hopeakerroksen alta kuultaa ruma keltainen väri silloin , kun lusikka on kulunut.
Tai siitä, että kun lusikkaa hioo, se muuttuu keltaiseksi.
Melko yleinen alpakkaleima
Tässä heti leiman alussa ”alp”
Tällaisen löysin kuvahausta vielä, missä kerrotaan, mitä alpakka on? Ja millaista se on? Tuo kaunis kiilto kuulostaa kyllä vähän oudolta,nimittäin kun hopea kuluu alpakan päältä pois niin esiin tulee kyllä jotain ihan muuta kuin kaunis kiilto?
Hopealusikoista vielä sen verran, että yleisimmät pitoisuudet hopealusikoissa on 813 ja 830. Ja tämä lukee lusikan takan ihan näillä
numeroilla.
Sitten on olemassa vielä ulkomaalaisia lusikoita, mutta niistä en osaa sanoa mitään .
Yhdet Venäläiset lusikat ostin juuri eräältä ihmiseltä ja niissä oli sellainen kummallinen merkki ja numero 5 ja sittwen jokin toinen leima,
mistä ei saa selvää ja minun täytyy nyt vaan luottaa tähän myyjään, että ne ovat hopeaa.
Se selviää siinä vaiheessa, kun alan työstämään lusikoista koruja 🙂
Mutta tässä kaikki, mkitä minä osaan aiheesta sanoa.
Tämän riipuksen tein ihan sillä ajatuksella, että tahdoin tehdä sahaamalla kuvion lusikan pesään ja ajattelin, että risti on kaunis korussa kuin korussa.
Mutta pelkkä ristin muotoinen reikä oli kuitenkin tylsä, joten lisäsin ristin ympärille takomalla vähän tuollaisia kohokuvioita.
Ainoa miinus tässä riipuksessa omasta mielestäni on se, että riipuksen ripustuslenkistä tuli liian pitkä.
Tämä on kyllä ihan rippiristiksi kelpaava.
